Urheilijat, varsinkin nuoret urheilijat, harjoittelevat tänä päivänä liian paljon ohjatusti ja joukkuevetoisesti. Määrä ei edelleenkään korvaa laatua ja siksi harjoittelussa olisi tärkeintä muistaa tarkoituksenmukaisuus. Jos ymmärretään miksi harjoitellaan, joukkueharjoittelun aikaa kokonaisharjoitteluajasta vähennettäisiin.
Ohjattu harjoittelu ja joukkueharjoittelu ovat välttämättömyyksiä urheilijan kehitykselle, mutta samaan aikaan harjoittelu voisi ja tulisi olla muutakin. Harjoittelun monimuotoisuus tuntuu unohtuneen. Tärkeintä olisi edelleen, että harjoitus mahdollistaisi urheilijan suoriutumaan paremmin kilpailutilanteissa.
Joukkueharjoittelun suurimmat ongelmat suhteessa muihin harjoitusmuotoihin ovat yleensä valmentajien ja urheilijoiden suhdeluku, monotoniset mallit ja harjoitteet, vaihtuvien ärsykkeiden puute sekä ajankäyttö. Muut harjoitusmuodot, kuten yksilö- ja pienryhmäharjoittelu sekä omatoiminen tekeminen täydentäisivät näitä joukkueharjoittelun puutteita. Harjoittelua voisi tapahtua myös muissa joukkueissa ja eri lajeissa.
Brian McCormickin kirjoittama artikkeli ”Monotomy, pickup games and free play” puoltaa harjoittelun monipuolistamista ja joukkueharjoittelun vähentämistä. Artikkelissa tuodaan esille monotonisen harjoittelun ongelma, jossa harjoittelu on yksipuolista ja pääasiallisesti joukkuevetoista samassa joukkueessa, samojen asioiden toistamista päivästä toiseen. Nyt ei pidä ymmärtää, ettei toisto olisi enää opintojen äiti. Kehittyminen on lopulta perusasioiden päivittäistä toistamista, mutta tästä enemmän myöhemmin. Nyt on kyse kokonaisuuden näkemisestä kehittyvän urheilijan harjoittelussa.
Joukkueharjoittelua tulisi jossain tapauksissa vähentää ja monissa tapauksissa monipuolistaa. Uskon harjoittelun monipuolistamisen ja tavoitteellisuuden tukevan myös sitä, että urheilijat pysyvät motivoituneempana ja kehittyvät läpi uransa. Nyt jo hyvin nuorella iällä ohjattujen harjoitusten määrät nousevat niin korkeiksi, että moni lopettaa ennen kuin on ehtinyt kunnolla edes aloittamaan. Annetaan urheilijoille aikaa.
Joukkueharjoittelun piirissä pystyy halutessaan toimimaan myös monimuotoisen harjoittelun pohjalta. Tämä vaatii toki valtavasti resursseja, joista on jatkuvasti pulaa. Dilemma syntyykin siitä, että kokonaisuutta ei aina nähdä jokaisen yksilön kannalta. Monimuotoisen harjoittelun voisi järjestää tehokkaammin niin joukkue- kuin yksilöurheilijoilla, jos toimisimme enemmän yhteistyön pohjalta.
Laatu, monipuolisuus ja ajankäyttö
Määrän vähentyessä laadun on parannuttava ja se usein parantuukin. Kuinka moni työskentelee 8h työpäivän aikana tehokkaammin kuin 5h työpäivän aikana? Kokemusten mukaan ei kukaan. Silti 8h on päivässä työskenneltävä. Sama koskee harjoittelua. Ohjattujen harjoitusten tulisi olla laadukkaita asioiden läpikäymisiä ja yksilöllistä opettamista. Toistaminen tehdään sitten suuressa määrin omalla ajalla.
Samalla monipuolisempi harjoitteluympäristö kehittäisi urheilijaa monipuolisemmin vähemmässä ajassa. Ajankäyttö on kaikilla, myös urheilijoilla yksi elämän peruspilareista. Urheilijoilla tulisi olla aikaa muuhunkin kuin harjoitteluun kaksikymmentäneljä ja seitsemän. Urheilusuoritus kun on mielen ja elimistön kokonaistulos.
Urheilijoiden kulkemisia harjoituksiin voisi tämän vuoksi järkeistää. Jos lähellä on harjoitukset tarjolla, niin tarvitseeko aina oman seuran harjoituksiin lähteä monta kertaa viikossa ja kuluttaa aikaa matkustamiseen? Eri joukkueissa ja valmennuksissa urheilija myös pääsee kokeilemaan erilaisia asioita ja urheilijan näkökanta urheiluun laajenee.
Harjoitusvastuksen ajoittainen vaihtuminen on vain hyvä asia eikä sen tarvitse joka kerta edes olla taitavin mahdollinen. Tämän vuoksi esimerkiksi SAHAn harjoitusryhmät koostuvat eri-ikäisistä urheilijoista, jotka tulevat monista eri seuroista.
Samoin tunti pihapelejä saattaa olla parempi kuin viettää kaksi tuntia matkustaen harjoituksiin. Pelaamalla oppii pelaamaan ja vapaat pelivuorot ovat todella tärkeitä. Salivuoroista on toki pulaa eikä kukaan käytä saliaikaa vapaaseen pelaamiseen. Kaiken ei kuitenkaan tarvitsisi olla ohjattua. Annetaan urheilijoiden myös itse tehdä päätöksiä ja opastetaan hyvien valintojen tekemisessä.
Yleisen liikkumisen vähentyessä myös urheilijoiden osalta valtava määrä hyvää harjoittelua hukataan hyötyliikunnan ja yleisen liikkumisen muodossa. Urheilijoiden tulisi harjoitella ja liikkua varsinkin nuorempana nykyistä enemmän, mutta enemmän monipuolisen liikkumisen ja vapaan pelaamisen kautta kuin pelkästään ohjatuissa seuraharjoituksissa.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Ohjattua harjoittelua ja varsinkin joukkueharjoittelua on jo aivan tarpeeksi. Ohjattujen harjoitusten määrästä urheilijoidemme menestys tai kehittyminen ei tule jäämään kiinni. Tulisi ennemminkin katsoa sisältöihin ja valmennuksen laatuun ja jopa vähentää ohjattuja yhteisharjoituksia. Vanhemmilla urheilijoilla laatu on entistä tärkeämpi, mutta vaihtuvat ärsykkeet tulisi alleviivata.
Kaiken ikäisillä harjoittelun tulisi suuntautua yhä enemmän luovuuden suuntaan sekä vahvasti yksilön kehittämiseen. Tulisi ymmärtää mikä on jokaisen yksilön edun mukaista unohtamatta yhdessä luotua kokonaisuutta.
Joukkueet ja valmentajat ovat ehdoton edellytys harjoittelulle, kehittymiselle ja itse pelaamiselle. Kansalliset ja kansainväliset sarjat, eli itse pelit, ovat seurojen luomia. Harjoitellaan valmentajien johdolla, jotta pelataan paremmin ja sarjat seurojen muodostamina mahdollistavat tämän pelaamisen. Seurojen kautta urheilijat saavat myös tärkeän sosiaalisen ympäristön ympärilleen. Seurat pystyvät tarjoamaan tämän kaikille.
Samalla tulisi kuitenkin muistaa, että sama urheilija voisi kuulua useampaan seuraan, harrastaa eri lajeja ja saada monipuolista valmennusta eri tahoilta. Se ei ole keneltäkään pois. Yhteistyö on avainasemassa.
Yritykset ulkoistavat toimintojaan, joten miksi urheiluseurat eivät voisi näin tehdä? Hankitaan apuja urheilijoille sieltä mistä niitä järkevimmin saadaan, myös oman seuran ulkopuolelta. Urheilijoilla ja joukkueilla on vain rajallisesti aikaa ja energiaa käytössä. Käytetään se aika mahdollisimman tehokkaasti kaikkien hyväksi.
Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa
Lähteet:
Jaksotuksen kehittymiseen siihen muotoon mitä se nykyään on, on vaikuttanut monta asiaa. Jaksotuksen alkuperä ja juuret ulottuvat osaltaan jo 1900-luvun alkuun ja Frederick Taylorin malliin
Harjoituskaudet ovat osalla urheilijoista alkamassa näinä päivinä ja osalla ne ovat jo täydessä käynnissä. Harjoitteluun on tullut kaikkien osalta jonkinnäköisiä mutkia suoraan tiehen. Toisilla vaikutukset
Elämme mielenkiintoista ja erittäin haastavaa aikaa maailmamme historiassa. Joudumme miettimään omia prioriteettejämme elämässä, ja tarkastelemaan niitä kriittisesti. Terveys on yleensä sen listan kärkipäässä ja tällä
”I never get bored with the basics.” – Kobe Bryant Traagiset uutiset Kaliforniasta kertoivat, että yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilijoista on menehtynyt. Se sai minut
So the question is: should a player dip the ball when shooting a basketball? Before getting to the answer we have to understand that there
Tai jätä yhteystietosi ja olemme yhteydessä vuorokauden sisään.
Käytämme evästeitä helpottaaksemme sivuston käyttöä niin, että sen sisältö soveltuisi paremmin sinulle.
