Usein miettii, varsinkin hetkinä jolloin harjoitus makes no sense, että miksi tätä harjoitusta tehdään. Vastauksia harvoin saa, jos edes uskaltaa tai saa kysyä. Kysymyssana miksi on kitketty urheilussa jo junioriajoista lähtien auktoriteettien ja tyhmien kysymysten häpeän pelossa.

Usein valmentajan vastaus kysymykseen tekemisen syistä käsittää pelaajan ja valmentajan erilaiset roolit. Pelaaja pelaa ja valmentaja valmentaa. On tärkeää olla erilaiset roolit, jotta kokonaisuus toimii. On tärkeää, että pelaaja saa keskittyä pelaamiseen ja valmentaja valmentamiseen. Ilman muuta. Varsinkaan tiivistunnelmaisessa pelissä on harvoin aikaa selityksille. Toki peli on pääsääntöisesti vain harjoittelun ilmentymää ja lyhyt, vaikkakin tärkeä hetki, urheilemisen kokonaiskuvassa. Urheilijalle olisi kuitenkin oleellista ymmärtää miten olemme päässeet tähän ilmentymään ja ennen kaikkea miten tästä eteenpäin.

Miksi emme valmentajina edes koe, että meidän tulisi perustella toimintaamme urheilijoillemme?

Seuraavassa onkin monta kysymystä, joita harva koskaan kysyy muilta tai itseltään, saati sitten vastaa tai saa näihin kysymyksiin rehellisen vastauksen. Kaiken perusta: miksi me teemme sitä mitä me teemme? Validi kysymys ihan kaikille, eikä vain urheilijoille. Miksi näiden syiden selittäminen ja ennen kaikkea ymmärtäminen jää kuitenkin taka-alalle? Miksi emme valmentajina edes koe, että meidän tulisi perustella toimintaamme urheilijoillemme? Miksi kysymyssana miksi, nostaa meidät valmentajat puolustuskannalle? Tiedämmekö itsekään miksi? Onko se pelkoa tuntemattomasta vai jotakin muuta?

Tässä osassa käymme läpi miksi olemme perusteluidemme kanssa siinä salamyhkäisessä tilassa kuin usein olemme. Jatkossa käymme läpi tekemistä, ratkaisuja ja SAHAn mallia.

Miksi on tärkeää, koska ihmisen on perusteltava itselle toimintansa tavalla tai toisella. Motivaatiota ei ylläpidetä tekemällä asioita, joista ei koeta olevan hyötyä. Jos ihminen ei tiedä miksi hän jotakin tekee, löytää hän perustelunsa vaikka sitten valheellisin perustein. Tämä ei tosin ole kestävin malli. Oli kyse sitten harjoittelusta tai kulutushyödykkeen ostamisesta, perustelu on oltava.

Tästä huolimatta emme kuitenkaan aina perustele tekemisiämme valmentajina. Miksi? Yksi syy on varmasti se, että totuus satuttaa. Jos on tehty pitkään tavalla jonka uskotaan auttavan, mutta josta ei ole mitattu olevan minkäänlaista todellista hyötyä, on kova paikka myöntää virheensä. Tätä toimintaahan ei olisi mitään järkeä jatkaa, mutta silti niin vain tehdään. Olemme tunne-eläimiä ja perustamme päätöksemme usein tunteisiin. Vanha siis tuntuu tutulta ja turvalliselta. Muutos pelottaa.

Toinen syy on se, että tulemme sokeiksi itsellemme ja tekemillemme asioille. Asetamme henkisiä kattoja ja rataudumme. Siksi on välillä hienoa tehdä asioita, joista ei ole ennakkokäsityksiä tai kokemusta. On mahdollista nähdä asiat aivan uudessa valossa kun aiemmin ei ole ollut mitään valoa. On ollut vain pimeää. Monen kohdalla kuitenkin tuntuu, että on astuttu valoisaan huoneeseen, laitettu valot pois päältä ja istutaan tyytyväisenä paikallaan muistojen varassa siitä, miltä huone aikanaan näytti. Toinen joukko taas pelkästään juoksee tyytyväisenä muiden osoittaman valon perässä. Ei missään vaiheessa punnita omaa tai muiden toimintaa.

Kolmas syy on välinpitämättömyys ja laiskuus. Asioista ei oteta selvää, koska se vie aikaa ja vaatii työtä. Usein hyvin tehty työ pitkässä juoksussa kuitenkin juuri säästää aikaa ja vaivaa. Niin myös tälläkin kertaa.

Neljäs syy kysymystulvan patoamiseen on tietämättömyyden pelko. Valmentajan uskotellaan olevan kaikkitietävä ja on kova paikka valmentajalle myöntää jossakin asiassa tietämättömyytensä. Tämä on kuitenkin mahtava asia. Valmentaja on löytänyt itsestään kehitettävää.

Tarkoituksen ei tulisi olla keksiä mahdollisimman monimutkaisia kokonaisuuksia ja harjoitteita. Tarkoituksen tulisi olla saada paras mahdollinen irti kyseisestä urheilijasta tai joukkueesta.

Usein myös aliarvioimme urheilijoita, että heidän ymmärryksensä ei riitä ja lisäämme vain valvontaa. Mutta totuuden nimissä ei urheilun tulisi olla niin monimutkaisia. Toisaalta ehkä tämä on myös osa ongelmaa. Yritämme opettaa ja käyttää valmennuksessa niin monimutkaisia asioita, että niitä on urheilijoiden vaikea täysin ymmärtää. On vaikea kehittää keskinäistä ymmärrystä jos valmentajallekin jo teettää vaikeuksia ymmärtää opettamaansa konseptia. Tarkoituksen ei tulisi olla keksiä mahdollisimman monimutkaisia kokonaisuuksia ja harjoitteita. Tarkoituksen tulisi olla saada paras mahdollinen irti kyseisestä urheilijasta tai joukkueesta. Heidän ymmärryksensä ja tasonsa tulisi määrittää tekemistä eikä idealististen konseptien.

Seuraavalla kerralla siis kun valmentaja käskee sinun harjoitella jotakin ja toivoisit selitystä, niin kysy miksi teemme tätä. Katso kuinka valmentaja reagoi. Mikäli valmentaja turhautuu eikä suostu puhumaan asiasta on syykin selvä. Valmentaja tuskin tietää itsekään miksi kyseistä harjoitusta tehdään. Mikäli valmentaja on halukas kommunikoimaan, olet hyvissä käsissä, elleivät perustelut ole sitten täysin tuulesta temmattuja, mutta tässäkin kommunikaatio on jo yli puoli voittoa. Toivoa on. Valmentajalla on suuri vastuu, varsinkin kun meitä ei ole valvomassa mikään taho. Tulos on yleensä ainoa virallinen valvoja ja sekin saattaa olla monilla hetkillä todella harhaanjohtava.

Oleellista ei ole kuka on oikeassa. Tärkeintä on keskustelu ja asioiden tutkiminen. Urheilijoiden kanssa tulee keskustella. Harjoitusvasteet ovat yksilöllisiä sekä tapoja on monia oppia ja kehittyä. Valmentajat ovat ja saavatkin olla väärässä, koska me kaikki olemme olleet, jos olemme joskus jotakin yrittäneet. Jatketaan yrittämistä ja tehdään se yhdessä urheilijoidemme kanssa.

Samuel Haanpää
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Harri Yrttiaho
Co-Founder SAHA Training
#kaikkimerkkaa

Lähteet:

Mary C. Lamia. Psychology Today. Like it or not, emotions will drive the decisions you make. https://www.psychologytoday.com/blog/intense-emotions-and-strong-feelings/201012/it-or-not-emotions-will-drive-the-decisions-you

Brian Johnson. Why we do what we do by Edward Deci. https://www.youtube.com/watch?v=sPBiJ9hIu6A

Stanford Encyclopedia of philosophy. Reasons for action: justification, motivation, explanation. http://plato.stanford.edu/entries/reasons-just-vs-expl/