UCLA

UCLA Bruins football eli nuo Kalifornian Beverly Hillsin kulmilla jefua pelaavat karhut toivottivat meidät tervetulleeksi kampukselleen kahden päivän ajaksi. Vierailun aikana tutustuimme joukkueen harjoitusolosuhteisiin, kävimme valmennuksen kanssa mielenkiintoisia keskusteluja ja seurasimme joukkueen harjoituksia.

Matkaamme suunnitellessa UCLA kiinnitti huomiomme uuden päävalmentajansa myötä. Tuore päävalmentaja Chip Kelly on toiminut aiemmin urallaan muun muassa Oregonin yliopistossa ja NFL:ssä Philadelphian sekä San Franciscon päävalmentajana. Valitsimme UCLA:n käyntikohteeksi, koska Kelly on tunnettu urheilutieteiden hyödyntäjä ja hänen joukkueensa ovat aina olleet urheilullisesti liigansa parhaita.

Kelly otti UCLA:n jenkkifutiksen valmennusohjelman haltuun tämän vuoden tammikuussa ja samalla hän uudisti valmennusorganisaatiota. Fysiikkavalmennuksen päävalmentajaksi Kelly valitsi joukkueeseensa Frank Wintrichin, joka toi mukanaan omat apuvalmentajansa. Heihin palamme vielä. Ensimmäisenä päivänä astuimme kuitenkin Frankin valtakuntaan.

PÄIVÄ 1
Wintrichin tausta on amerikkalaisen jalkapallon maailmasta ja ennen nykyistä pestiään Wintrich valmensi Virginian yliopistossa. Frank esitteli meille upeat harjoitusolosuhteet ja kävi läpi joukkueensa ideologiaa oheisharjoittelun osalta. Samalla myös sivuttiin lajiharjoittelua ja joukkueen toimintaa kokonaisuudessaan, koska Kellyn maailmassa laji- ja oheisharjoittelua ei voinut eriyttää omiksi osa-alueikseen – musiikkia korvillemme, jota valitettavan harvassa joukkueessa kuunnellaan. Kelly oli myös tärkeä syy siihen miksi Wintrich muutti neljän vuodenajan itärannikolta keskelle ruuhkia ja auringonpaistetta.

Auringonpaiste oli otettu huomioon myös harjoitustiloissa. Valtavat lasiseinät avautuivat harjoitusnurmikolle ja punttisalilta siirryttiin tarvittaessa vaivattomasti sadankahdenkymmenen jaardin tekonurmelle. Punttisalilla oli Texasin yliopiston tavoin paljon kyykkypaikkoja, vapaita painoja sekä muutamia harkitusti valikoituja treenilaitteita. Tekniikkaa oli Texasin yliopistoa vähemmän, mutta keinonurmelle avautuvat lasiseinät saivat varauksettoman ihailun. Nurmen puolella oli lisäksi useita kontteja täynnä harjoitusvälineitä kuten aitoja, kelkkoja ja lajiin tarkoitettuja harjoitusvälineitä.

Vaikka tilat olivat hienot, oli jälleen parasta antia ajatustenvaihto valmentajien kanssa harjoittelusta ja valmentautumisesta. Wintrich esitteli meille UCLA:n toimintatapoja ja urheilijan polkua, jonka jokainen neljän vuoden ohjelman läpikäyvä urheilija tulee kulkemaan omalla tavallaan. Frankin habituksessa oli paljon vanhan koulukunnan voimamiestä, mutta ohjelmointi sekä ajattelu oli todella hieno yhdistelmä uutta ja vanhaa, tiedettä ja kokemusta.

Vaikuttavaa oli myös asennoituminen urheilijaan psyykkisenä yksilönä, jonka hyvinvoinnista tuli pitää huolta ja auttaa urheilijaa eteenpäin – ei pelkästään urheilussa – mutta elämässä yleensä. Monet valmennuksen käyttämät metodit myös puolsivat tätä kokonaisvaltaisen kaunista ajatusmaailmaa, jossa urheilijasta tuli ensisijaisesti välittää, jotta suoritukset harjoituksissa ja lopulta pelikentällä voivat olla mahdollisimman hyviä.

PÄIVÄ 2
Toisena päivänä oli vuorossa harjoittelua ja nopeusvalmennusta. Seurasimme heti aamusta joukkueen harjoitukset kokonaisuudessaan ja tämän lisäksi vietimme iltapäivän joukkueen apuvalmentajan Kevin Heibergerin kanssa.

Harjoitukset sisälsivät lämmittelyn, voimaharjoituksen ja osalla pelaajista loppuun vielä lajiharjoittelua. Oli vaikuttavaa kuinka hyvällä intensiteetillä, fiiliksellä ja joukkuehengellä ryhmä harjoitteli. Joukkue oli jaettu ryhmiin pelipaikan mukaan ja harjoitusohjelmat vaihtelivat riippuen ryhmistä ja yksilöistä. Kokonaisharjoitusaika ilman lajiosuutta oli noin tunnin verran ja siinä ajassa saatiin todella paljon aikaan.

Valmentajien osuus itse harjoituksessa oli tarkkaan rajattu, johtuen yliopistosäännöistä ja siitä kuinka paljon ajallisesti urheilijoita voi tiettyinä ajanjaksoina ohjatusti valmentaa. Tästä huolimatta harjoittelu oli varsin kehittävää ja urheilijat olivat selkeästi omaksuneet vastuullisuuden omasta, mutta myös joukkuekavereiden harjoittelusta. Erityismaininta myös svengaavasta musiikista, jota tuutattiin koko harjoituksen ajan ämyreistä ihan reippaalla volyymilla. Se oli vähän kuin treenibileet muscle milkillä. Erittäin hyvä yhdistelmä!

Harjoituksen jälkeen joukkueella oli harjoitustilojen yläkerrassa monipuolinen buffet ruokailu, joka järjestetään päivittäin. Tämän lisäksi punttisalin puolella oli virvokkeita, välipaloja ja erilaisia proteiini- ja vitamiinijuomia jatkuvasti saatavilla.

Lounastauon jälkeen syvennyimme nopeusvalmennuksen maailmaan à la Kevin Heiberger. Siirryttyään UCLA:n jalkapallo-ohjelman fysiikkavalmennuksen vastaavaksi valmentajaksi Wintrich toi oman valmennustiiminsä mukanaan aiemmasta pestistään Virginiasta. Työnjako on selkeä ja kukin valmentaja vastaa eri pelipaikkojen valmennuksesta sekä laji- että fysiikkavalmennuksen osalta. Heiberger esimerkiksi vastaa takapuolustajien ja vastaanottajien valmennuksesta.

Heibergerin tausta on maineikkaasta Floridan IMG treenikeskuksesta, jossa valmentaa Suomessakin vieraillut yleisurheiluvalmentaja Loren Seagrave. Tunnit kuluivat, seinille piirreltiin kuvioita ja näytöiltä katseltiin videoita – nyt syvennyttiin harjoittelun ohjelmointiin ja keskusteltiin muun muassa kiihdyttämisen biomekaniikasta. Detaljit ovat aina olleet meidän mieleen ja nyt niitä saatiin roppakaupalla. Samalla kokonaisuudet yhdistyivät hienolla tavalla ja taas koki saaneensa ajatustenvaihdosta paljon uutta ammennettavaa ja onnistuneita kohtaamisia. Kalifornian omaa poikaa Ice Cubea lainaten: It was a good day.

USC

Kun puhutaan amerikkalaisesta jalkapallosta ja yliopistosta on USC eli University of Southern California yksi suurista. Lempinimeltään troijalaiset ovat tuottaneet tukun NFL pelaajia ja voittaneet yliopistomestaruuden yhteensä 11 kertaa. Jokainen tutkimusmatkamme kohde oli etukäteen tarkkaan valittu, sillä meillä oli ajatus mitä haluamme nähdä, sen sijaan että kiertäisimme vain paikasta toiseen toivoen parasta. USC oli kohteena kuitenkin sattumien summa – jälkeenpäin ajateltuna potenssiin kymmenen. Sovimme USC:n tapaamisen vasta paikan päällä muutamia tunteja ennen tapaamista. Saimme Dallas Starsin kautta vihiä, että tämä paikka voisi olla visiitin arvoinen. Se oli sitä ja paljon enemmänkin.

Eteläisen Kalifornian yliopistokampuksella meidät otti vastaan Spencer Vigoren. Tällä kertaa kyseessä ei ollut fysiikkavalmentaja sanan yleisessä merkityksessä. Spencer ja jalkapalloilijalta kuulostava kollegansa Alexander Ring olivat aivotutkijoita ja he toimivat muiden projektiensa lisäksi USC:n urheilijoiden parissa.  Olemme olleet kiinnostuneita aivotoiminnan yhteydestä fyysiseen suorituskykyyn. Yhteys on kiistaton, sillä aivot sanelevat koko kehon toimintoja.

Tapaaminen Spencerin ja Alexanderin kanssa avasi meille näkökulmia mielenkiintoisiin aiheisiin. Olemme toistaiseksi panostaneet välineistöön ja harjoitteisiin, jotka keskittyvät aivotoiminnan stimulointiin. Toki kaikki harjoittelu vaikuttaa aivotoimintaan jossain määrin, mutta tulevaisuudessa tulemme keskittymään aihe-alueeseen laajemmin. On myös aivan varmaa, että aivotoiminta tulee olemaan urheilussa osa-alue, johon aletaan kiinnittämään valtavasti enemmän huomiota.

Tutkijoiden lisäksi pääsimme tutustumaan USC:n fasiliteetteihin sekä vaihdoimme muutaman sanan koulun fysiikkavalmentajan kanssa. Koulun suurin haaste harjoitusolosuhteiden kanssa on koulun sijainti, sillä kampusta on Los Angelesin keskusta-alueella vaikea laajentaa. Samaan aikaan sijainti oli jopa eksoottinen, sillä Losin downtown ei ole erityisen turvallista aluetta, varsinkaan ilta-aikaan. Alueella on parempi tietää missä liikkuu ja mihin aikaan. Meidänkin osalta enkelten kaupunki näyttäytyi keskustan osalta vain USC:n kampusalueena.

Kalifornia oli hienoa jatkoa Texasin vierailuille. UCLA ja UT nojaavat molemmat vahvasti urheilutieteeseen. Ohjelmissa oli paljon samaa, mutta myös oma leimansa. UCLA näytti simppelin tehokkaan voimaharjoittelumallin yhdistettynä tämän päivän urheilutieteeseen sekä yksilöllisen erikoistumisensa esimerkiksi nopeusvalmennuksen osa-alueella. USC toi esille aivan erilaisen puolen valmentautumisesta, jossa tiede keskittyi jo futuristisimpiin aihealueisiin. Dallas Stars oli myöskin kiinnostunut aiheesta omassa toiminnassaan.

Kaiken kaikkiaan matkalle osui paljon uutta, mutta myös paljon vanhaa. Se vahvisti jo olemassa olevaa ja antoi eväitä tulevaan. Tutkimusmatkamme oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut.